Ajankohtaista

Runokirjaa vielä jäljellä

Luova hulluus on julkaissut runokirjan yhdistyksen 20-vuotisjuhlan kunniaksi.

Lisätietoja

Liity jäseneksi

Oletko kiinnostunut toiminnastamme? Klikkaa vasemmalta alaotsikkoa "Ota yhteyttä"

Luohut Unkarissa

kylpylassa3.jpg 

Lisää kuvia

Viikon ajan kotimme sijaitsi osoitteessa Széll Kálman Tér 3. Paikalliset tuntevat kadun paremmin Moszkva tér-nimellä, joka se aiemmin on ollut. Toisen kerroksen asuntomme ikkunoista näkyi torille, josta pääsi kätevästi hyppäämään raitiovaunuun, bussiin tai metroon. Jo ensimmäisenä päivänä hankimmekin liput, joilla pystyi liikkumaan julkisissa liikennevälineissä viikon ajan rajattomasti.

Syyskuun puoliväli ja lämmintä, aurinkoista, helle! Huoneiden viilennysaparaatit tulivat tarpeeseen. Vessapaperi loppuu. Yksitoista naista, kaksi vessaa. Toimiiko yhtälö?

Kahdestoista, ihana oppaamme Lea, asuu osan vuodesta Budapestissa ja osan Kotkassa. Niinpä hän oli vastassa jo kentällä kun Malevin kone oli laskeutunut. Taksien hankkiminen jo oli oma operaationsa, joten Lean unkarinkielentaito tuli heti tarpeeseen.

Ollaanko Budan vai Pestin puolella? Mikä kirkko? Upea rakennus, niskat nyrjähtää taksista katsellessa kauniita kattoja. Onko tuo Tonava? Siltoja, kummallisia kadunnimiä.  Köszönjuk tarkoittaa kiitos, yritetään muistaa.

”Budapestissa! Hilevän kiitollisena.”

Viikko oli täynnä ohjelmaa. Joillekin se riitti, toiset halusivat vielä lisääkin, ja toisaalta, osallistumispakkoa ei ollut mihinkään. Budapest on houkutuksia täynnä, joten ei ihme että olimme kaikki yhdessä koolla vain aamiaisen aikaan. Se valmistettiin asunnon pikkuruisessa keittiössä. Joka ensimmäisenä heräsi, keitti kahvit.

”Junaretkeilyä metsässä, kävelyä, ja sitten, äkkiä, kauniisti kaupunki laskeutuu edessämme.”

Pioneerijuna-ajelulla löysimme Lean rakastaman metsän, jossa risteileville poluille olisi ollut mielenkiintoista lähteä seikkailemaan. Siihen ei ollut aikaa, koska oli ehdittävä oopperaan, balettiin, ostoksille, kansantanssiesitykseen, pianokonserttiin, toritapahtumiin, joista löytyi kaikkea mahdollista kaikille ihmisen aisteille. Niin myös kauppahallista, jonka sisäkattorakennelma oli vaikuttava ja toisen kerroksen viinibaarissa halvat hinnat.

Unohtumaton kokemus oli päästä vanhaan, isoon kylpylään, jossa altaita oli moneen lähtöön. Lämpimiä, lämpimämpiä, kylmiä, kylmempiä,  tuoksuvia, ulkona, sisällä... pilareita, kaariholvia, patsaita.

”Juutalaisvainot himmenevät mielestä vasta, kun istun pianokonsertissa, sointuvien sävelien hyväilyssä.”

Osa luovista hulluista ehti museoonkin todistamaan Unkarin historian synkempiä aikoja. Ulkoilma veti kuitenkin enemmän puoleensa koska aurinko jaksoi paistaa ja lämpö helli meitä.

Yksi ilta kului sisällä kun pääsimme taidenäyttelyn avajaisvieraiksi Lean yhteyksien ansiosta. Hengästyttävän upeita tauluja ja tavattoman mielenkiintoinen musiikkiesitys, mutta professoritason luennosta ei meistä kukaan tainnut paljoa ymmärtää.

Unkarin kieli on mielenkiintoista, mutta ei juuri avaudu sanakirjan kanssa tallustavalle turistille. Aina löytyi kuitenkin ystävällisiä ja avuliaita paikallisia, ja asiat selvisivät jollain tavalla. Jonain päivänä oli pienenä tehtävänä tallentaa muotoja, paperille tai kameraan. Löytyi kaarevia, pyöreitä, pehmeitä, sipulin ja spiraalin koristeellisia kiehkuroita. Se ehkä kuvaa Budapestin arkkitehtuuria hyvin.

”Pirteä leskirouva heiluvassa kojussaan, täytettyjä lettuja, nam!”

Yhdentoista naisen joukkoa ei saatu yhteiselle aterialle montaa kertaa. Mieleen jäävä oli ateria ravintolan sisäpihalla puiden katveessa – taisi olla ainoa johon kaikki osallistuivat. Ruoka-annoksia kuvattiin ja toisenkin lautaselta maisteltiin. Iltaisin vaihdettiin kokemuksia ruokapaikoista, kojujen tarjoiluista ja tietysti ostoksista.

”Rakastettava tikku-ukko tulkitsemassa suomalaista tangoa Tonavalla.”

Tonavaa pitkin matkusti osa joukkiosta pimeässä illassa. Rantojen rakennukset iltavalaistuksessa, sillat ja tumma vesi, täyttyvä kuu ja yllättäen suomalaiset sävelet aluksessa. Orkesterin solisti oli jopa asunut Suomessa ja taitoikin tuttujen kappaleiden lisäksi omaa kieltämme. Halikuvakin saatiin!

Päivän saattoi kuluttaa myös vaikkapa Margaret Islandilla. Syntyi piirroksia, kirjoituksia, runojakin.  Tämän matkakertomuksen sitaatit on muodostettu osallistujilta kootuista verbeistä, adjektiiveista ja substantiiveista. Pikkuisen viriteltiin tankoja ja haikuja, mutta suurkaupungin tarjonta vei voiton enemmästä runolle ryhtymisestä. Joku kuitenkin kirjoitti:

Siltojen kauneus
lumosi risteilyllä
näen värit taas.

Kaduilla kulkiessa vanhojen rakennusten, kirkkojen, museoiden, patsaiden ja puistojen kauneus mykisti ja erityisesti vaivasi se, että ahkerimmatkin kiertelijät ehtivät nähdä vain murto-osan kaikesta siitä ihanasta, mitä Budapest voi tarjota. Jotta totuus ei kuitenkaan unohtuisi, edellisen runoilijan tekstiä lisää:

Kadulla yötä
kodittomat romanit,
sydäntä kylmää.

Meitä oli yksitoista naista neljän huoneen, pikkuruisen keittiön ja kahden kylpyhuoneen asunnossa. Haastava viikko miljoonakaupungin sydämessä. Yhdentoista naisen odotukset, toiveet, tarpeet ja tempperamentit. Kaupungin äänet läpi yön ikkunan takana. Kauneuden ja köyhyyden sekamelska.

Onneksi meillä oli kahdestoista, Lea, jota ilman Luova hulluus tuskin olisi lähtenyt järjestämään matkaa juuri Budapestiin. Hän auttoi meitä löytämään kaupungista paljon enemmän kuin tavallisella turistimatkalla. Päivät olivat täynnä tapahtumaa ja nähtävää, joten illalla saattoi kirjoittaa päiväkirjaan:

Ihana sänky.
Nukun nauttien.

Marja Tyybäkinoja