Ajankohtaista

Runokirjaa vielä jäljellä

Luova hulluus on julkaissut runokirjan yhdistyksen 20-vuotisjuhlan kunniaksi.

Lisätietoja

Liity jäseneksi

Oletko kiinnostunut toiminnastamme? Klikkaa vasemmalta alaotsikkoa "Ota yhteyttä"

Tarinaharjoituksia Haapasaaresta

Harjoitus tehtiin niin että kukin valitsi jonkin esineen pienestä museosta, joka sijaitsi majoituspaikkamme, entisen koulun, pihassa.  Esineestä kirjoitettiin tarina. Se sai olla fiktiivinen tai sellainen minkä kyseinen esine "kertoi".
 

Puikkari

puikkari.jpg

Ossia palelsi. Jalat olivat kastuneet veneen pohjalla. Isä lappoi verkkoa puikkariin ja kirosi.
Perkele ämmä, kun et osaa huovata silloin kun pitäisi.
Äitiä itketti. Ossi yritti ajatella jotain mukavaa. Puikkari oli sileä, auringon, tuulen ja aaltojen patinoima. Ossia pelotti, että puikkari katkeaisi, kun äiti sousi ja huopasi miten sattui, ja isä repi verkkoa merestä silmät verestäen.

Perkele, kun ei parempia puikkareitakaan ole matkassa. Tietäähän sen, mitä saa, kun hommaa ämmän kotkan satamasta!
Isä kyllä piteli verkkoa ja puikkaria taitavasti. Isällä oli joskus kummallisia puheita: niin kuin ne jutut kusipäisistä mukuloista. Ja oli kylmä. Miksi äiti ei antanut Ossille päällystakkia, kun lähdettiin kotoa? Miksi äiti vain mutisi itsekseen? Kunpa saisi vain olla, katsella ja kuunnella. Tai kunpa Ossi saisi joskus lähteä naapurin Eeron kanssa ongelle. Mutta äiti sanoi, että Eeron äiti huoraa Ossin isän kanssa. Ossi yritti ajatella puikkaria. Kunpa hän osaisi vuolla sellaisen. Kun saisi yrittää.

Veikko Jäppinen

 

Keinuttelin

keinu2.jpg

Oli sunnuntai-iltapäivä, kirkonmenojen jälkeen. Keinutuoli asettui tuvassa niin että näin ikkunaruutujen läpi rasvatyynen meren. Täytin käyrävartisen piippuni pesää kun ovi raottui ja naapurin Henna livahti sisään. Pitkät, vaaleat hiukset olivat auki ja niissä oli palmikoiden jättämät laineet, huomasin.

Henna istahti viereeni keinutuoliin, pehmeä reisi painautui kevyesti omaani. Äkkiä minulla oli kovin kuuma ja piipunvarsi kastui hikisessä kädessäni. En ollut koskaan ollut näin lähellä häntä.

Hän kuiskasi korvaani jotain mutta pääni oli täynnä huminaa ja kohinaa enkä erottanut hänen sanojaan. Samassa kamarin ovi narahti äidin astuessa tupaan. Henna nousi ja oli jo ovella ja minä, minä istuin puristaen hikistä piippua, humisten ja kohisten, ja hetki oli ohi eikä koskaan tullut takaisin. Seuraavana juhannuksena tanssittiin Hennan ja Mäkisen Aaron häitä enkä minä saanut kysyttyä koskaan Hennalta, mitä hän silloin korvaani kuiskasi, sunnuntai-iltapäivänä kirkonmenojen jälkeen.

Marja

 
Minä

haaps10.jpg

Tyhjä luoto. Tyhjä paperi.
Toinen luoto. Siellä hohtaa valkoinen majakka.
Mustavalkoiset merimerkit
opastavat laivoja sinisellä merellä.
En juuri ymmärrä niitä, en tunne merenkäyntiä, mutta
valkoisen paperin tahdon saada täyteen merkitystä.
Aallot murtuvat luotoon yhä uudestaan, yhä uudestaan.
Mitä ne sanovat?
Tuuli rapisuttaa paperia.
Mitä se sanoo?
Niin paljon asiaa kaikkialla.
Mutta kun todellinen matka alkaa, aukeaa avomeri.
Ja ehkä kaikki on valkoista.

 
Veikko Jäppinen

"Minä"-kirjoitus liittyy harjoitukseen jossa istuttiin rantakallioilla, kukin itsekseen, keräten eri aistien (maku, kuulo, haju, näkö, tunto) kautta tietoa ympäristöstä. Sen jälkeen laadittiin niiden havaintojen pohjalta teksti.

 

Haapasaaren retki

Kuvia Haapasaaresta

Runoja Haapasaaresta